Lapsiperheen pyöräretki Ahvenanmaalle

Perheemme teki heinäkuussa kauan odotetun pyöräretken Ahvenanmaalle. Lomamme oli mukava ja rentouttava. Puolipilvinen 16-20 lämpöasteen sää sopi mainiosti pyöräilyyn hyvissä varusteissa. Ennakko-odotukset Ahvenanmaasta pyöräretkikohteena taisivat kuitenkin olla turhan suuret, ja ne täyttyivät vain osittain.

Minulla oli haavekuva, että Ahvenanmaalla pyöräillään pieniä rauhallisia maaseututeitä pitkin pittoreskista saaristolaiskylästä toiseen. Ahvenanmaan tieverkosto on kuitenkin suppea. Pyöräilijän täytyy kulkea suuri osa matkasta samoja pääväyliä pitkin kuin autoilijoidenkin.  Autoja tulee vastaan vähemmän kuin Balttiaan suuntautuneilla pyöräretkillämme, mutta enemmän kuin Gotlannissa, jossa ei ole käytännössä lainkaan rekkaliikennettä. Ahvenanmaan pääsaaren läpi kulkee jonkin verran säännöllistä liikennettä Ruotsin ja Suomen välillä.

Pääväyliä voi osittain kiertää tekemällä useita ylimääräisiä mutkia hiekkateitä myöten. Pyöräilijöille sopivimmat reitit on myös merkitty todella hyvin. 

Jos kuitenkin kaipaa peltomaisemien ja maantiepiennarten sijaan autenttisempaa saaristolaistunnelmaa, kannattanee suunnata pääsaaren sijaan pikkusaarille. Tällöin pääsee nauttimaan myös lossimatkoista, joita jäin vähän tällä reissulla kaipaamaan. Jos sen sijaan haluaa ahnehtia kilometrejä ja varmistaa, että osuu myös palveluiden äärelle eikä halua stressata lossiaikatauluista, pääsaari on todennäköisesti varmempi vaihtoehto.

Palvelut ovat tosin pääsaarellakin harvassa. Maarianhamina on käytännössä Ahvenanmaan ainoa kaupunki. Suurin osa Ahvenanmaasta on hiljaista maaseutua. Pyöräilijän pitää suunnitella muonahuoltonsa paremmin kuin autoilijan, jolle 15 kilometrin edestakainen kauppamatka on pikku pyrähdys.

Gotlannin ja Balttian lisäksi olemme pyöräilleet aiemmin muun muassa Tanskassa, Tsekeissä ja Saksassa, joka säilyttää edelleen mielessäni ykkössijan pyöräretkikohteena. On kuitenkin epäreilua verrata Ahvenmaata Keski-Euroopan upeisiin pyöräilykulttuurimaihin, joiden laaja väestöpohja mahdollistaa tiheän pyörätieverkoston monipuolisine palveluineen.

Kuvaan seuraavaksi lyhyesti reittimme ja nostan esiin muutaman kohokohdan matkaltamme.

Maarianhamina – Eckerö – Bomarsund – Maarianhamina – Lemland – Maarianhamina

Matkaseurueeseemme kuului lisäkseni mieheni ja 5-vuotias lapsemme,  joka matkusti tarakalleni kiinnitetyssä lastenistuimessa. Mieheni puolestaan kuljetti tavaramme pyörälaukuissa.

Tiivistin reittimme pääetapit yllä olevaan väliotsikkoon.

Saavuimme Maarianhaminaan Turusta heinäkuisena tiistai-iltapäivänä. Polkaisimme saman tien kohti pääsaaren länsireunalla sijaitsevaa Eckeröä. Pyöräilykilometrejä kertyi tällä matkalla noin 35.

Edellinen yö oli tullut nukuttua huonosti, eikä kuusituntinen laivamatka Viking Amorellan kansipaikoilla virkistänyt. Perillä Eckerössä päätimmekin vain rentoutua majapaikassamme emmekä jaksaneet lähteä tutustumaan paikkakuntaan sen kummemmin. Onneksi olimme ostaneet iltapalatarpeet matkan varrelta, lähimmästä ruokakaupasta, joka sijaitsi 8 kilometrin päässä yöpaikastamme.

Eckerössä majoituimme sympaattiseen majataloon nimeltä Två Gula Hus. Nimensä mukaisesti paikka koostuu kahdesta keltaisesta talosta, joista kummassakin on muutama avara, valoisa ja kauniisti kunnostettu vierashuone. WC, kylpyhuone, jääkaappi, mikroaaltouuni ja tv sijaitsevat yhteisissä tiloissa. Pihapiiristä löytyy grilli ja lasten iloksi iso trampoliini.  

Två Gula Husetin yhteistila

Mikäli olisimme viettäneet Eckerössä kokonaisen päivän, olisimme varmasti vierailleet naapurissa sijaitsevassa lasten puuhamaassa, Smart Parkissa. Toisaalta: Jos nyt suunnittelisin Ahvenanmaan reittimme uudestaan, jättäisin kenties länsiosan saaresta kokonaan polkematta. Sen sijaan suuntaisin Maarianhaminasta suoraan itäpuolelle Godbyyn ja Bomarsundiin sekä sieltä pistäytymään jollekin pikkusaarelle.

Tämän reissumme toisena päivänä suuntasimme kuitenkin Eckeröstä kohti itärantaa – Godbyn kautta Bomarsundiin. Lähdimme matkaan yhdeksän maissa aamulla. Ennen yhtätoista kävimme Godbyssä, Mattsonin hyvin varustetussa K-kaupassa ostamassa eväitä illaksi. Godbystä jatkoimme kuutisen kilometriä Kastelholman linnaan. Matkan varrella pistäydyimme Taffelin tehtaan myymälässä, josta voi ostaa sipsien ja naksujen lisäksi Pandan makeisia.

Taffelin tehtaanmyymälä

Kastelholman linnoitukselta Smakbyn-ravintolaan

Kastelholmassa vietimme pitkät lounastunnit. Ensin vierailimme Kastelholman hyvin säilyneillä linnanraunioilla. Puolustuslinnakkeeksi 1300-luvulla rakennetulla linnalla on jännittävä historia.  Strategisen sijaintinsa takia linna on joutunut piiritysten ja hyökkäysten kohteeksi ja erilaisten taisteluiden tantereeksi. Linnassa ovat asuneet muun muassa Kustaa Vaasa ja Suomen Suomen herttua Juhana III.  Myös Eerik XIV on istunut siellä vankina muutaman kuukauden yhdessä vaimonsa Kaarina Maununtyttären kanssa.

Kastelholman linnanrauniot ovat käymisen arvoinen kohde Ahvenanmaalla. Sisäänpääsymaksu aikuisilta 6 euroa, lapsilta, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä 4,5 euroa. Museokortilla vapaa pääsy.

Linnareissun jälkeen pyöräilimme muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan maineikkaaseen Smakbyn-ravintolaan, jota pyörittää palkittu kokki Micke Björklund. Paikallisen Stallhagenin panimon olut ja ravintolan lohiannos maistuivat taivaallisilta pyöräilykilometrien jälkeen. Paikan ilmapiiri oli sen verran rento, ettei hikinen verkkarityyli pahemmin hävettänyt hienosti sisustetussa ravintolasalissa.

Smakbyn

Ravintolasta jatkoimme vielä kymmenisen kilometriä Bomarsundiin, Puttes Campingiin. Iltapäivä Kastelholmassa ja ilta leirintäalueella muodostivat reissumme kohokohdan. Leirintäalueella majoituimme hyvin varusteltuun mökkiin, jossa oli kaksi pientä makkaria, oleskeluhuone minikeittiöineen, vessa, suihku ja terassi metsäisin merinäköaloin. Teimme kävelyretken Bomarsundin linnoituksilla, koetimme 5-vuotiaan mieliksi kalaonnea rantakiviltä (ei kalaa, mutta kalastamisen onnea) ja kokkailimme leirintäalueen grillikatoksella.

Bomarsundin linnoituksen rauniot ulottuvat laajalle alueelle.

Museoita ja limonadia

Toisenkin yön olisi voinut Bomarsundissa viettää, mutta seuraavana aamuna suuntasimme kuitenkin suunnitelmien mukaan takaisin Maarianhaminaan, jonne oli matkaa noin 35 kilometriä. Maarianhaminassa majoituimme laitakaupungilla sijaitsevaan Strandnäs-hotelliin, joka oli ihan ok perushotelli.

Maarianhaminassa söimme lounasta Ahvenanmaan ensimmäisessä intialaisessa ravintolassa, Masalassa. Kävimme keskustan leikkipuistossa ja vierailimme merenkulkumuseossa, joka esittelee varsin monipuolisesti merenkulun historiaa. Lapsillekin on museossa paljon katsottavaa. Pettymykseksemme emme päässeet tutustumaan museolaiva Pommerniin, koska myöhästyimme päivän viimeiseltä opaskierrokselta, joka alkoi jo klo 14.

Merenkulkumuseon sisäänkäynti

 

B&B Amalia

Perjantaiaamuna pyöräretkemme jatkui 21 km etelään, Lemlandiin. Olimme varanneet majapaikan B&B Amaliasta, joka olikin limonaditehtaineen, kahviloineen ja ullakkokirppareineen hauska keidas keskellä maaseutua. Amalian limonaditehdas valmistaa ja myy limsan lisäksi muun muassa lonkeroa. Me aikuiset maistelimme molempia vanhan navetan tai tallin ylisille rakennetussa myymälässä. Lapsi tykkäsi kuohuvasta viinimarjalimonadista.

Amalian limonaditehtaan myymälä

 

Amalian kahvilan sämpylöiden välissä oli paikallista juustoa ja makkaraa. Kahvila-ravintolan tarjonta oli kuitenkin varsin suppea. Päätimme, että mies tekee ylimääräisen pyörälenkin seitsemän kilometrin päässä sijaitsevaan lähikauppaan ja takaisin. Ennen sitä vierailimme kuitenkin koko perheen voimin kilometrin päässä sijaitsevassa Skeppargården Pellaksen museokahvilassa, jonka sympaattinen palvelu hurmasi meidät.

Skeppargården Pellaksen talomuseossa voi ihailla 1800-luvun herraskaiseen tyyliin sisustettua isoa maalaistaloa. Kartanon salissa voi nauttia kahvilan antimista ilman, että maksaa edes museon pääsymaksua. Me olimme päivän ensimmäiset asiakkaat ja kahvilan työntekijällä oli aikaa jutella kanssamme niitä näitä.

Kahvilassa oli myynnissä kaikenlaista herkkua suklaakakusta ahvenanmaalaiseen perinnepannukakkuun. Lapsemme halusi kuitenkin jäätelöä. Sitä ei ollut kahvilan listoilla, mutta mukava myyjä löysi yhden tuutin pakkasesta ja lupasi myydä sen meille. Taisi kuitenkin lahjoittaa, koska loppulasku kahdesta kahvista santsikuppeineen, suklaakakun palasta ja jäätelöstä oli vaivaiset kuusi euroa.

Pellas Skeppargårdin museokahvila

Parin kilometrin päässä museokahvilasta löytyi Pellaksen kivikkoinen ranta, jossa vietin reilun tunnin lapsen kanssa kotiloita tutkimassa sillä aikaa, kun mies kävi kauppareissulla.

Hohdokkaan hemmotteleva paluumatka

Seuraavana aamupäivänä eli lauantaina pyöräilimme takaisin Maarianhaminaan, jossa vietimme muutaman rennon tunnin. Iltapäivällä talutimme pyörämme Turkuun suuntaavan laivan autokannelle. Oli todella hyvä, että valitsimme paluulaivaksi Viking Gracen, joka on vanhaa Amorellaa huomattavasti upeampi laiva. Ainakin kesällä lapsille oli laivalla runsaasti ohjelmaa pomppulinnataivaista nukketeatteriesitykseen.

Hemmottelimme lihaksiamme laivan kylpylän porealtaissa, minkä lisäksi äippä pääsi rentoutumaan hierojan pöydällä. Mahtava päätös tämänkertaiselle pyöräretkellemme.

Perheemme pyöräilee paljon, joten kuulen mielelläni vinkkejä hyvistä ja lapsiystävällisistä pyöräretkikohteista.

Tallennettu kategorioihin Lapsiperhematkailu | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Minne maailmankaikkeudessa seuraavaksi?

Kolmen vartin bussimatkan päässä Puerto de la Cruzista sijaitsee nuorekas ja eläväinen yliopistokaupunki San Cristóbal de La Laguna. La Lagunasta löytyy kotoista Tiedekeskus Heurekaamme muistuttava Museum of Science and Cosmos (Museo de la Ciencia y el Cosmos). Teneriffan tiedekeskus on tosin huomattavasti pienempi.

Heti näyttelytilaan vievillä portailla vierailijaa tervehtii kosmologi Stephen Hawkingin lause, joka tarkoittaa suomennettuna: “Ainoa mahdollisuus selviytyä pitkällä aikavälillä on laajentaa avaruuteen.” Vastikään edesmenneen neron ajatus virittää pohtimaan ihmiskunnan tulevaisuutta ja keskustelemaan Hawkingin teorioista laajemmin, esimerkiksi mustien aukkojen katoavaisuudesta.

“Ainoa mahdollisuus selviytyä pitkällä aikavälillä on laajentaa avaruuteen”, ennusti Stephen Hawking

Vuorovaikutteiseen ja kokeiluun innostavaan pedagogiikkaan tukeutuva keskus on erikoistunut fysiikan lainalaisuuksiin ja avaruuden ilmiöihin. Näyttelyssä voi muun muassa muodostaa tornadon, nostaa auton yhdellä kädellä ilmaan ja testata erilaisia aurinkokuntasimulaatioita.

Lapsille on museossa myös leikkihuone, jossa voi esimerkiksi astella virtuaalisessa kalalammikossa, noukkia metallipaloja vahvalla magneetilla ja testata esineiden painoa vaa’alla.

Viihteellisempää teknologiaa aikuisille tarjoaa valokuvasovellus, jolla voi yhdistää kasvonsa jonkun historian merkkihenkilön tai fiktiivisen hahmon kasvoihin. Otokset voi lähettää itselleen halutessaan sähköpostitse.

Minä Einsteinina…

…ja Chaplinina…

…ja omana itsenäni.

Sisäänpääsy museoon maksaa viisi euroa. Euron lisämaksulla voi katsoa planetaarioelokuvan. Näytöksiä on kolmesti päivässä. Niiden aiheina ovat muun muassa maailmankaikkeus, mikrokosmos, meteoriitit ja jää veden olomuotona.

San Cristóbal de La Laguna

Yliopistokaupunki La Laguna oli Teneriffan pääkaupunki vuoteen 1723. Sen jälkeen pääkaupunkioikeudet sai viereinen Santa Cruz de Tenerife, jonne La Lagunasta kulkee edelleen teneriffalaisittain ainutlaatuinen raitiotie. La Lagunan viihtyisässä vanhassakaupungissa on satoja suojeltuja rakennuksia. La Laguna liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1999.

Päivän annoksia La Lagunan vanhankaupungin ravintolassa

 

Tallennettu kategorioihin Lapsiperhematkailu, Teneriffa | 1 kommentti

Näkyykö tuolla sumussa kameleita?

Torstaina kipusimme jälleen paikallisbussilla ylös 1200 metrin korkeuteen, La Calderaan. La Caldera on kraateri, joka sijaitsee Puertosta lähtevän bussin 345 päättärillä. Paikka on suosittujen patikointireittien alkupiste.

Kraateria reunustavat piknik-pöydät. Sen keskiössä on leikkipaikka lapsille. Paikalta löytyvät myös wc-tilat. Paperia meillä oli onneksi mukanamme, koska sitä ei vessoista löytynyt.

Leikkipaikka La Calderan kraaterissa

Me lähdimme kävelemään helpohkoa reittiä La Calderasta Aguamansan kylään. Oppaidemme mukaan reitin pituus on 6 kilometriä. Mieheni kävelymittariin kertyi kilometrejä reilut kymmenen, mikä johtuu varmasti lyhyistä askelista alamäissä. Totuus lienee jotain tuolta väliltä.

Matkamme eteni joutuisasti pitkin leveää metsätietä. Oikealla puolella nousi juurakkoinen ja sammaleinen metsäkallio, vasemmalla puolella puusto putosi alas vuorenseinämää. Pitkäneulaisista havupuista roikkui puolen metrin naavoja. Nämä parroilta näyttävät loiseläjät herättivät lapsessa innokkaita kysymyksiä. Suomalaislapsen silmin ne olivat jääpuikkoja, jotka oli maalattu vihreiksi.

Alkumatkasta ohitimme myös Los Organos -kalliourut, eli rapautuneen kallioseinämän, jonka muodostelmat näyttävät jättimäisiltä urkupilleiltä.

Vastaantulijoita oli vähän. Ylhäällä vuorella oli hiljaista. Alhaalta kylästä kantautui vaimeasti kukon kiekumista sekä lasten ja ajoneuvojen ääniä.

Tasainen kulku keskeytyi Chosa el Topon ruokailukatokselle, jolta käännyttiin alas laskeutuvalle metsäautotielle. Jyrkähkö lasku oli savinen ja liukas. Niin jyrkkä tie ei ollut, ettei olisi ollut aikaa pysähtyä keräämään jättimäisiä tielle pudonneita käpyjä muistoksi.

Metsätie päättyi asfalttiseen tieosuuteen. Olimme saapuneet jälleen asutuksen pariin. Tie Aguamansan kylään kulki maatilojen ja viljelysten ohitse. Pienen mutkan kautta olisi päässyt tutustumaan myös kalanviljelyslaitokseen. Me suuntasimme kuitenkin kylän keskukseen, koska nälkä kurni jo vatsassa.

Lopulta törmäsimme ravintolaan, jonka portilla liehui lupaavasti Tripadvisorin lippu. Paso el Teide -ravintola tarjosikin meille viehättävän miljöön lisäksi hyvät ateriat todella edulliseen hintaan. Päivän annos, kolme ruokalajia juomineen, maksoi alle 11 euroa.

Takkatulen loimussa, maukkaan aterian lomassa vitsailimme Aguamansan nimestä. Mitäpä, jos olisimme erehtyneet luulemaan paikkaa nimen perusteella vaikka lämpimäksi vesipuistokohteeksi. Teneriffankaan ylämailta ei sellaisia löydy. Kun lämpötila alhaalla Puertossa oli 21 astetta, jäi se Aguamansassa 13-14 asteeseen.

Puertoon vievän bussin pysäkki löytyi päätien laidasta ravintolan läheltä. Pysäkkiä tosin tuskin näki sumun takia. Sumu leijaili ympärillä jännittävästi – tihentyen ja hälveten vuoronperään.

Kun sumu taas kerran oheni pysäkillä seisoessamme, tarkensimme katsettamme takaisin ravintolan suuntaan. “Näenkö oikein? Seisooko tuolla pihassa kolme kamelia?”

Emme nähneet harhoja.

Tallennettu kategorioihin Lapsiperhematkailu, Patikointi, Teneriffa | Jätä kommentti

Sitio Litre -orkideapuutarha – kukkiva kaistale historiaa

Sitio Litre, orkideapuutarha, on pieni helmi Puerto de la Cruzin La Pazin kaupunginosassa. Se on vanhin Teneriffalla säilyneistä puutarhoista. Hienon orkideakokoelman lisäksi puistossa voi ihailla muutakin kasviloistoa ja isossa häkissä sirkuttavia lintuja sekä rauhoittua kuljeskellen tämän historiallisen puutarhan kapeita käytäviä pitkin.

600 vuotta vanha traakkipuu

600 vuotta vanhan traakkipuun vieressä sijaitsee puutarhan kahvila, jossa me herkuttelimme kekseillä koristelluilla jäätelöannoksilla.

Lipunmyynnistä voi ostaa 50 sentillä kalanruokaa, jolla ruokkia ahnaita karppeja

Perheemme junioria ilahdutti erityisesti pulleita karppeja vilisevä lammikko. Ruokimme eväkkäitä kalanruoalla, jota saa ostaa tiskiltä mukillisen 50 sentin hintaan.

Puutarhalla on vahva brittihistoria. Yksityisomistuksessa oleva puutarhan huvila rakennettiin vuonna 1730. Se toimi luostarina, ennen kuin englantilainen kauppias Little osti huvilan vuonna 1774. Paikka oli Littlen perheen omistuksessa vuoteen 1854, ja sen jälkeen Smithin perheen omistuksessa 140 vuoden ajan. Puutarha on Littlen ja Smithin perheiden työn tulosta.

Alexander von Humboldtin patsas

Huvilalla ovat viettäneet aikaa monet kuuluisat vieraat, kuten tutkimusmatkailija ja kasvitieteilijä Alexander von Humboldt, Oscar Wilden isä William Wilde, puutarhasta tauluja maalannut taiteilija ja biologi Marianne North, tutkimusmatkailija ja itämaisen eroottisen kirjallisuuden kääntäjä Sir Richard Burton ja kirjailija Agatha Christie. Christie lumoutui Teneriffan puutarhoista niin, että sijoitti yhden romaaninsa tapahtumat Puerto de la Cruziin. Romaani on käännetty suomeksi nimellä Herra Quin esittäytyy (Mysterious Mister Quin).

Christien tarinan hahmoja


Osoite: Jardin de Orquideas de Sitio Litre, Camino Sitio Litre, 38400 Puerto de la Cruz

Pääsymaksu aikuiselta 4,75 e

Puiston pohjapiirros

Tallennettu kategorioihin Lapsiperhematkailu, Puerto de la Cruz, Teneriffa | Jätä kommentti

Hauskaa oli niin, että oksettaa

Flipper Uno

Maanantaina vietimme jälleen uudenlaisen elämyspäivän. Lievä kuvotuksen tunne näyttää seuranneen minua yön yli. Kivaa kuitenkin oli – uskokaa tai älkää.

Hyppäsimme maanantaiaamupäivänä puoli yhdeltätoista lähtevään bussiin nro 325, jonka reitti kulkee Puerto de la Cruzista ikivanhasta traakkipuustaan kuulun Icodin kautta Los Gigantesiin. Etukäteen ihmettelin, miten 50-60 kilometrin matkaan voi kulua tunti ja kolme varttia. Pian en enää ihmetellyt: Tie kulkee vuorien yli jyrkkämutkaisena serpentiininä. Mutkissa jännitin, kuinka iso auto mahtaa tulla vastaan. Jossain vaiheessa lapseni pyysi kaivamaan oksennuspussin varmuuden vuoksi esiin. Niin pahaksi olomme ei kuitenkaan äitynyt, että pussia olisi pitänyt käyttää. Paluumatkalla älysimme istua takapenkin sijaan bussin keskiosassa, jossa meno tuntui huomattavan paljon tasaisemmalta.

Jos bussimatka mahanpohjasta ottikin, niin maisemat olivat kyllä upeat. Vuoristotieltä saatoimme ihailla alhaalla kimaltelevia rantoja, aavaa ulappaa ja Mascan seudun karunkaunista vuoristomaisemaa. Korkeimmalla kohdalla maisema peittyi sumuun. Vuoren toiselta puolelta avautui Los Gigantesin kumpuileva kaupunkimaisema, jota mereen sulkeltavat jättimäiset vuoristoseinämät reunustavat.

Los Gigantes

Los Gigantes on kasvanut yhteen naapurikaupunkien, Puerto Santiagon ja Playa de la Arenan kanssa. Me jäimme vahingossa bussista pois jo jommassakummassa näistä muutamaa pysäkkiä liian aikaisin. Se ei haitannut, koska olimme varanneet hyvin aikaa ennen varsinaisen elämyksemme alkua. Kävelimme hienoa näköalareittiä parin kilometrin matkan Los Gigantesiin, josta löysimme pian retkijärjestäjämme toimiston ja saimme lippuasiat hoidettua kuntoon.

Los Gigantes vaikutti sympaattiselta, eläväiseltä, aurinkoiselta ja tuuliselta turistikohteelta. Sataman lähellä monet elämysretkien järjestäjät kauppaavat lippuja erilaisille vaellus- ja meriretkille. Mascan rotkon vaellus on klassikko, joka meiltä on vielä kokematta. Merelle turistit viedään erityyppisillä veneillä kalastamaan sekä bongailemaan valaita ja delfiinejä.

Me olimme varanneet kolmen tunnin laivaretken merirosvolaiva Flipper Unolla. Pakettiin kuului valaiden ja delfiinien bongailua sekä ateriointi- ja uimahetki Mascan lahdella.

Merirosvokonseptiin oli panostettu laivan koristelun lisäksi miehistön asiaankuuluvalla pukeutumisella, railakkaalla esiintymisellä ja kaiuttimista kuuluvalla musiikilla.

Miehistö tarjoili osallistujille vallan maittavan paella-aterian ja alkoholittomia tai holillisia juomia kunkin tarpeen mukaan. Halukkaille pursotettiin “rommileileistä” likööriä suoraan suuhun. Lapsille oli oma fantaversio tästä merirosvotyylisestä juottamisesta.

Vieressäni istunut venäläismies taisi hutaista huiviin ainakin viisi olutta, mikä sai hänet varsin iloiselle tuulelle: tanssimaan, hyppimään rehvakkaasti uimaan ja matkimaan miehistön edustajaa, joka ruokki lokkeja pitkillä ranskalaisilla perunoilla suoraan suustaan. Erona vain oli, että hilpeä matkustaja yritti tarjoilla ranskalaisen nysää, josta vain parin sentin pala tuli ulos suusta. Olin jo kaivamassa ambulanssin numeroa esiin, mutta onneksi lokit olivat sen verran fiksuja, etteivät tarttuneet tarjoukseen.

Hilpeille tempauksille ja rohkeimpien osallistujien uimapaikalla tekemille hypyille mereen sai nauraa. Kukaan ei kuitenkaan käyttäytynyt häiritsevästi tai tullut liian humalaan. Fiilis pysyi hyvänä koko matkan.

Näimme läheltä delfiiniparven, mutta valokuviini vilkkelät eläimet eivät tarttuneet. Valaita emme bonganneet. Retkenjärjestäjät lupaavat, että 100 prosentin varmuudella nähdään valaita ja/tai delfiinejä. Luulen, että valaita nähdään näillä retkillä aika harvoin.

Elämys oli koko perheemme mielestä tosi hauska. Juniorimme oli aluksi kauhuissaan isoista aalloista, mutta rentoutui pian juoksentelemaan pitkin heiluvaa laivankantta.

Antaisin Flipper Uno -retkelle 4,5 tähteä viidestä. Ainoa hieman ärsyttävä asia oli mielestäni pakkokuvaus, vaikka liike-elämässä toimivana ihmisenä ymmärränkin lisämyynnin arvon. Miehistö otti kaikista osallistujista valokuvat, joita saattoi sitten ostaa palatessa laiturilta seitsemän euron hintaan. (Ja pitihän meidänkin ostaa perhepotretti muistoksi retkestä.) Laivalla pyöri myös videokuvaaja, jolta olisi voinut ostaa dvd:n reissusta. Sellaista emme halunneet.

Tallennamme elävät kuvat hauskasta päivästä mieluummin muistoihimme.

Tallennettu kategorioihin Lapsiperhematkailu, Teneriffa | Jätä kommentti

Rauhoittava keidas – Jardin Botanico

Pääsiäissunnuntain suunnitelmissamme oli lähteä kiertämään San Miradorin patikointireitti Puerto de la Cruzin länsipuolella. Reitin alkupäässä meitä odotti kuitenkin este kieltomerkkeineen. Polku oli suljettu kivivyöryvaaran takia.

Tällä kertaa saimme ihailla San Miradorin reitin alkupäätä vain kieltomerkin takaa.

Retken peruuntuminen harmitti meitä jonkin aikaa, mutta onhan pieni pettymys toki parempi kuin päähän osuva kivenmurikka. Niinpä käännyimme kannoillamme ja aloimme miettiä muuta tekemistä.

Paluumatkalla keskustaan kävimme Playa Jardinin hiekkarannalla leikkimässä ja jäätelöillä. Myöhemmin, venesataman kupeessa törmäsimme pääsiäissunnuntain kulkueeseen, jonka ohimarssia oli mielenkiintoista seurata.

Playa Jardin

Alakaupungilla pyörimisen jälkeen suuntasimme Jardin Botanicoon – kasvititieteelliseen puutarhaan. Tämä vehreä keidas sijaitsee yläkaupungilla, La Pazin kaupunginosassa, osoitteessa Retama 2. Sisäänpääsy maksaa kolme euroa.

Viehättävän puutarhan historia palautuu 1700-luvulle, jolloin Espanjan kuningas Carlos III halusi valistuksen hengessä hankkia eksoottisia kasveja palatsinsa puutarhaan. Manner-Espanjan ilmasto osoittautui kasveille kuitenkin haasteelliseksi. Niinpä Teneriffalle perustettiin puutarha, jossa kasveja totutettiin uuteen ilmanalaan.

Nykyisin puutarhan monipuolista kasviloistoa voi ihailla 20 000 neliömetrin alueella. Suunnitteilla on alueen merkittävä laajennus.

Tässäpä muutamia kuvia puutarhan kauniista kukista ja jännittävistä puista.

 

Tallennettu kategorioihin Lapsiperhematkailu, Puerto de la Cruz, Teneriffa | Jätä kommentti

Hinnakas must-nähtävyys Loro Parque

Lauantain aamuaurinko verrytteli kirkkaansinisellä taivaalla, kun kävelimme hotelliltamme muutaman kilometrin matkan Puerto de la Cruzin Loro Parque -eläintarhaan. Lapsi sai lekotella matkan rattaissa. Olihan suunnitelmissamme kiertää puistoa koko rahan edestä.

Loro-puistossa saa helposti kulumaan koko päivän. Meillä hujahti puistossa lopulta reipas viisituntinen. Katselimme eläimiä, nautimme esityksistä ja lounastimme ravintolan terassilla. Taisi olla ensimmäinen terdeateriamme tänä vuonna.

Loro tarkoittaa suomeksi papukaijaa. Noista värikkäistä linnuista vuonna 1972 perustettu Loro Parque onkin kuuluisa. Eläintarhassa on yli 4000 papukaijaa, jotka edustavat noin 350 eri lajia. Papukaijoja on häkkien lisäksi eristetyllä alueella, jolla linnut saavat lennellä vapaasti. Tuossa vapaan lennon osiossa lintujen touhuja pääsee tiirailemaan paitsi maan tasalta myös puiden latvustoja kurottelevilta silloilta.

Kuudesti päivässä esitettävässä Loro Showssa linnut osoittavat, että kauneus ja äly todellakin voivat viihtyä samassa kropassa: esityksen aikana papukaijat tekevät muun muassa erilaisia laskutoimituksia ja ihastuttavat muutoinkin älynystyröillään.

Papukaija-shown lisäksi tarjolla on muun muassa upeita delfiini-, miekkavalas- ja merileijonaesityksiä. Ainakin hellepäivänä kannattaa pyrkiä miekkavalasshowssa ensimmäisille penkkiriveille,  jos ei kunnon kastuminen haittaa. Valaat räiskivät eturivit pyrstöillään litimäriksi. Vaatteensa voi tosin myös suojata kertakäyttösadetakilla, joita paikan päällä myydään kymmenittäin ellei sadoittain per näytös.

Meillä oli mukanamme edellisenä päivänä Anaga-vuorilta ostamamme sadeviitat, joihin kietouduimme esityksen ajaksi.

Miekkavalasshow on elämys. Tosin siihen liittyy joitakin eettisesti mietityttäviä piirteitä. Eläinsuojelujärjestö Animalia on kritisoinut vahvasti miekkavalaiden vangitsemista eläintarhoihin ja käyttämistä näytöseläiminä. Matkanjärjestäjille suuntaamassaan vetoomuksessa järjestö toteaa, että pienet altaat aiheuttavat niille stressiä, aggressioita, sairauksia, jopa kuolemia.

Vastuullisuuspohdinnoistani huolimatta istuin tänään miekkavalasnäytännön yleisönä jo toista kertaa. Haluan myös uskoa eläintarhan vakuutteluihin siitä, että eläimistä pidetään hyvää huolta. Eläintarhan säätiö tekee lisäksi merkittävää työtä luonnon hyväksi, osallistuen muun muassa muovijätteestä ja ilmaston lämpenemisestä kärsivien merien suojeluun.

Miekkavalasshow

Delfiinishow

Hauskojen esitysten lisäksi erityismaininnan ansaitsee puiston upea pingvinaario. Jättimäisen lasin takaa voi tarkkailla pingviinejä näiden luonnollisen viileitä elinoloja jäljittelevässä ympäristössä.

Pingvinaario

Aukiolo ja hinnoittelu:

Loro Parque on avoinna päivittäin klo 8:30-18:45.

Aikuisen yhden päivän lippu maksaa 35 euroa, 6-11-vuotiaan lapsen lippu 24 euroa. Alle 6-vuotiaat pääsevät puistoon ilmaiseksi. Myynnissä on myös erilaisia yhdistelmälippuja (sisäänpääsy + lounas, Loro Park + Siam Park -vesipuisto jne.). Teneriffan asukkaille on oma edullisempi hinnoittelu.

Puiston nettisivut: http://www.loroparque.com/index.php/en/

Tallennettu kategorioihin Lapsiperhematkailu, Teneriffa | Jätä kommentti

Onko Teneriffa kiinni pääsiäisenä?

Pääsiäinen on katolisissa maissa merkittävä juhla. Pääsiäisviikon (Semana Santa) tapahtumat huipentuvat Teneriffalla pitkänperjantain (Viernes Santo) uskonnollisiin kulkueisiin, joista löysin ennen reissua mm. näin ja näin jännittäviä kuvia.

Ennen matkaa mietitytti, miten kaupat ja ravintolat ovat pääsiäisenä auki ja miten julkiset liikennevälineet pyhäpäivinä kulkevat. Etelän tärkeimmillä turistialueilla yrittäjät varmasti ottavat kaiken irti kasvavista turistimassoista, mutta entä pohjoisempana Puerto de la Cruzissa?

Ruokakaupat ja ravintolat:

Jo etukäteen selvitin, että monet isompien ruokakauppaketjujen liikkeet ovat kiirastorstaina auki puoli päivää ja sulkevat ovensa pitkäksiperjantaiksi. Myös palmusunnuntaina ja pääsiäissunnuntaina monet liikkeet ovat kiinni – eivät kuitenkaan kaikki. Ks. esimerkiksi Mercadonan aukioloinfo.  Hiperdino-ketju näytti pitävän ovensa auki Mercadonaa paremmin.

Sen sijaan pienet minimarketit, turistikaupat ja ravintolat näyttävät pitävän ovensa auki varsin hyvin pyhinäkin. Suljettuja liikkeitäkin tuli pääsiäisenä jonkin verran vastaan. Aukiolo riippunee siis omistajan uskonnollisesta vakaumuksesta tai vain pääsiäislomasuunnitelmista.

Hotellimme yhteydessä oleva kuntosali piti ovensa kiinni normaalin sunnuntaikiinniolon lisäksi pitkänäperjantaina – eli pitkäperjantai on täällä Se (pyhä) Päivä.

Julkinen liikenne:

Julkinen liikenne kulkee pääsiäispyhinä normaalien pyhäaikataulujen mukaan, eli harvennetusti. Titsa-bussiyhtiön aikatauluista sunnuntai- ja pyhäaikataulut (sabados, domingos y festivos) on merkattu kunkin linjan kohdalle: http://www.titsa.com/index.php/en/

Espanjan pyhäpäivät 2018: http://espanja.com/uusimmat/vuoden-2018-pyhat-espanjassa/

 

Tallennettu kategorioihin Lapsiperhematkailu, Puerto de la Cruz, Teneriffa | Jätä kommentti

Elämyksiä sumuisilla vuorilla

Pitkänäperjantaina pääsimme patikoimaan Anagan biosfäärialueen upeissa maisemissa. Vehreä Anaga kuuluu Teneriffan vanhimpiin alueisiin.  Vajaan 50 tuhannen hehtaarin alue on 22 000 ihmisen ja yli 2000 eläinlajin koti.

Koska reitin alkupiste olisi ollut hieman hankalan julkkarireitin päässä, päätimme osallistua järjestetylle patikointiretkelle Anagaan. Etsimme sopivan retken jo ennen Teneriffalle lähtöä. Vaati kyllä hieman surffaamista löytää retki, jonka kuljetukset lähtivät suoraan Puerto de la Cruzista ja jolle 4-vuotias saattoi myös osallistua. Suurin osa järjestetyistä retkistä lähtee nimittäin etelän turistialueilta. Ensimmäinen pohjoispuolelta löytämämme järjestäjä puolestaan ilmoitti osallistujien vähimmäisiäksi 10 vuotta, koska kuljetusvälineenä oli pakettiauto, jossa ei ole lasten turvaistuinta.

Lopulta löysimme iHoppersilta mukavan oloisen retkipaketin: 3,5 tunnin mittaisen Chinamadan kierroksen

Varaaminen ja varausmaksun maksaminen onnistuivat kätevästi netissä. Samoin sain järjestäjältä nopeasti vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin muun muassa reitin sopivuudesta 4-vuotiaan kanssa patikoitavaksi.

Retki maksoi 38 euroa aikuiselta. 4-vuotias pääsi mukaan vielä ilmaiseksi. Hintaan sisältyivät kuljetukset Anagaan, opastettu retki ja kevyt piknik-lounas.

Matkanjärjestäjän pikkubussi nappasi meidät kyytiin hotellin viereiseltä pysäkiltä. (Ei tässäkään autossa tosin ollut lapselle turvaistuinta.) Matka Puerto de la Cruzista reitin alkupisteelle kilometrin korkeuteen Anaga-vuorille kesti noin tunnin. Sää vuorilla olikin viileämpi ja tuulisempi kuin olimme odottaneet. Lisäksi ripsi vettä. Onneksi lähtöpaikalla oli myymälä-kahvila, josta saatoimme ostaa edullisesti lapselle lisäfleece-takin ja meille aikuisille sadeviitat. Muistimme, että jälkimmäisistä olisi meille iloa myös seuraavana päivänä Loro Parquessa.

Sateen liukastamia vuoristopolkuja uhmaten lähdimme laskeutumaan noin 9 kilometrin mittaista reittiä alas-ylös, pikkuhiljaa alaspäin. Lapsi käveli ensimmäiset pari kolme kilometriä itse vanhempien käsipuolessa, ja siirtyi sitten istumaan kantoreppuun.

Reitti kulki upeissa, vaihtelevissa maisemissa: matkalla näimme laurisilva-metsää ja muita jännittäviä lehti- ja havupuita, hedelmäpuita, perunapeltoja (joista saadaan kolme satoa vuodessa), kaktuksia sekä hurjankauniita näkymiä alas laaksoon ja sumusta nouseville lähivuorille. Vastaan tuli myös alueella asuvien maanviljelijöiden taloja sekä heidän koiriaan ja lampaitaan.

Suurin osa seurueestamme oli saksalaisia, ja samoin valtaosa opastuksesta kuultiin saksaksi. Välttävän saksankielentaitomme vuoksi monet oppaan jakamat tiedonjyvät tippuivat ohi laarimme. Keskityimme maisemien ihailuun ja omaehtoiseen havainnointiin.

Polun muhkuraisesta liukkaudesta ja selkärepussani istuvasta arvolastista johtuen jouduin jännittämään jalkojani sen verran, että loppumatkasta matkanteko alkoi tuntua polvissa. Kuivalla säällä ja ilman lisäpainoja luokittelisin reitin helpohkoksi kelle tahansa normaalikuntoiselle.

Alueella on luoliin rakennettuja vanhoja taloja. Retkemme päättyikin Valentinon perheen luolakotiin, jossa söimme tapas-lounaan. Kylläpä tapakset maistuivatkin hienon patikointielämyksen päätteeksi! Herra Valentino viihdytti meitä lauleskelemalla jonkin kitaransukuisen pienen kielisoittimen säestyksellä.

Paluumatkalla olimme tyytyväisiä ja uneliaita.

Nta sra de Candeleria. Mustan madonnan, Teneriffan suojelupyhimyksen, kuva talon seinässä.

Tallennettu kategorioihin Lapsiperhematkailu, Patikointi, Teneriffa | Jätä kommentti

Aurinkoinen merenrantapatikointi ja hytinää merivesialtailla

Tänä aamuna patikoimme Puerto de la Cruzista vaikuttavaa reittiä itään päin. Noin kuuden kilometrin rantareitti alkoi nousulla näköalapaikalle, jolta ihailimme alhaalla heräilevää kaupunkia ja sen rantoja.

 

Matka jatkui banaaniplantaasien halki Barranco de la Arenan rotkoon, jossa pidimme pienen juomatauon ja katselimme ympärillä kohoavia kallioita kasvustoineen. Rotkosta nousimme taas ylös jyrkänteellä kulkevalle tielle, jolta katselimme, kuinka isot aallot lakkaamatta tyrskysivät rantakivikkoa ja -kalliota muovaten.

Lopulta alhaalla jyrkkien kallioiden keskellä avautui Bollullon mustahiekkainen ranta. Laskeuduimme kiemuraista polkua pitkin alas. Paikoitellen jyrkänteen viertä kulkeva polku pujahti korkeajuuristen puiden muodostamaan tunneliin, joka tulvi luonnon jännittäviä – kukkaisia ja vähemmän kukkaisia – tuoksuja. Juniori bongasi matkalla muun muassa pusikkoon vilistävän liskon. Rantakallio oli selvästi joillekin pyhä paikka, sillä näimme myös pieneen luolaan rakennetun alttarin lukuisine risteineen.  

Bollullon ranta

Luontoalttari luolassa

 

Uimarannalla oli kahvila, josta ostimme jäätelöt. Emme harmitelleet pientä maisemalisää hinnassa. Valokuvat eivät tee oikeutta näkymile.

Vietimme muutaman tovin hohtavan mustahiekkaisella rannalla. Lapsi innostui pehmeässä hiekassa möyrimisestä. Rantahetkemme päätteeksi huomasimme mustan hiekan tarttuneen jämäkästi aurinkovoideltuihin raajoihimme. “Kyllä se siitä tuulessa irtoaa”, arvelin optimistisesti, mutta niin kävi, että pääsin säärieni tummasta pinnoituksesta eroon vasta museon vessassa tunnin kuluttua.

Rannan mustanhohtava hieno hiekka innostaa leikkiin ja auringonpalvontaan.

Nousimme Bollullon rannalta takaisin ylös tielle. Vastaan tuli paljon saksalaisturisteja, ja ainakin yksi suomalainen, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Kävelimme El Rinconiin bussipysäkille, jolta hyppäsimme La Orotavaan menevään bussiin.

La Orotava on viehättävä pikkukaupunki Puerto de la Cruzin kupeessa. Olin lukenut aiemmin kaupungissa sijaitsevasta Parvekkeiden talosta, jossa halusin käväistä.

La Orotava

Casa de los Balcones, parvekkeiden talo, on La Orotavan tunnetuin rakennus. Talo toimii museona, jossa voi tutustua vanhojen ylhäisöperheiden elämään ja perinteiseen kanarialaiseen käsityötaitoon. Museon putiikista voi ostaa esimerkiksi paikallisia viinejä ja tekstiilejä. Talo on kaunis ja museokäynti vallankin vitosen pääsymaksun väärtti.

Parvekkeiden talo

Kun pääsimme bussilla takaisin Puerto de la Cruziin, ilma oli alkanut hieman viiletä ja tuuli yltyä. Päätimme siitä huolimatta noudattaa suunnitelmaamme käydä Lago Martinaezin merivesialtailla.

Vinkki: visiitti kannattaa tehdä mieluiten kuumana päivänä. Merivesipuisto useine altaineen, auringonottoalueineen ja kahviloineen on kyllä käymisen arvoinen paikka. Altaiden vesi on kuitenkin viileää, ja pienen pulahduksen jälkeen lähinnä hytisimme aurinkotuoleillamme palmujen heiluessa tuulessa ympärillämme. Haluaisin kuitenkin antaa paikalle uuden mahdollisuuden helteisempänä päivänä.

Lago Martinaez. 5,50 euron (alle 10-vuotialta 2,5 e) hintaisella sisäänpääsyllä pääsee nauttimaan alueen monenlaisista merivesiuima-altaista, piitseistä ja puutarhoista.

Merivesialtailla vietetyn tunnin jälkeen lämpenimme maukkaiden pasta- ja lasagneannosten äärellä rannan lähellä sijaitsevassa Baricentro-ravintolassa. Tarjoilija sai hieman ylimääräistä tippiä, koska älysi tuoda viltin ravintolan pehmeällä penkillä nukkuvalle lapsellemme. Useiden kilometrien juoksentelu pitkin kalliopolkuja ja rantahiekkoja toimi luonnollisena nukutusaineena.

Tallennettu kategorioihin Lapsiperhematkailu, Patikointi, Teneriffa | Jätä kommentti