Elämyksiä sumuisilla vuorilla

Pitkänäperjantaina pääsimme patikoimaan Anagan biosfäärialueen upeissa maisemissa. Vehreä Anaga kuuluu Teneriffan vanhimpiin alueisiin.  Vajaan 50 tuhannen hehtaarin alue on 22 000 ihmisen ja yli 2000 eläinlajin koti.

Koska reitin alkupiste olisi ollut hieman hankalan julkkarireitin päässä, päätimme osallistua järjestetylle patikointiretkelle Anagaan. Etsimme sopivan retken jo ennen Teneriffalle lähtöä. Vaati kyllä hieman surffaamista löytää retki, jonka kuljetukset lähtivät suoraan Puerto de la Cruzista ja jolle 4-vuotias saattoi myös osallistua. Suurin osa järjestetyistä retkistä lähtee nimittäin etelän turistialueilta. Ensimmäinen pohjoispuolelta löytämämme järjestäjä puolestaan ilmoitti osallistujien vähimmäisiäksi 10 vuotta, koska kuljetusvälineenä oli pakettiauto, jossa ei ole lasten turvaistuinta.

Lopulta löysimme iHoppersilta mukavan oloisen retkipaketin: 3,5 tunnin mittaisen Chinamadan kierroksen

Varaaminen ja varausmaksun maksaminen onnistuivat kätevästi netissä. Samoin sain järjestäjältä nopeasti vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin muun muassa reitin sopivuudesta 4-vuotiaan kanssa patikoitavaksi.

Retki maksoi 38 euroa aikuiselta. 4-vuotias pääsi mukaan vielä ilmaiseksi. Hintaan sisältyivät kuljetukset Anagaan, opastettu retki ja kevyt piknik-lounas.

Matkanjärjestäjän pikkubussi nappasi meidät kyytiin hotellin viereiseltä pysäkiltä. (Ei tässäkään autossa tosin ollut lapselle turvaistuinta.) Matka Puerto de la Cruzista reitin alkupisteelle kilometrin korkeuteen Anaga-vuorille kesti noin tunnin. Sää vuorilla olikin viileämpi ja tuulisempi kuin olimme odottaneet. Lisäksi ripsi vettä. Onneksi lähtöpaikalla oli myymälä-kahvila, josta saatoimme ostaa edullisesti lapselle lisäfleece-takin ja meille aikuisille sadeviitat. Muistimme, että jälkimmäisistä olisi meille iloa myös seuraavana päivänä Loro Parquessa.

Sateen liukastamia vuoristopolkuja uhmaten lähdimme laskeutumaan noin 9 kilometrin mittaista reittiä alas-ylös, pikkuhiljaa alaspäin. Lapsi käveli ensimmäiset pari kolme kilometriä itse vanhempien käsipuolessa, ja siirtyi sitten istumaan kantoreppuun.

Reitti kulki upeissa, vaihtelevissa maisemissa: matkalla näimme laurisilva-metsää ja muita jännittäviä lehti- ja havupuita, hedelmäpuita, perunapeltoja (joista saadaan kolme satoa vuodessa), kaktuksia sekä hurjankauniita näkymiä alas laaksoon ja sumusta nouseville lähivuorille. Vastaan tuli myös alueella asuvien maanviljelijöiden taloja sekä heidän koiriaan ja lampaitaan.

Suurin osa seurueestamme oli saksalaisia, ja samoin valtaosa opastuksesta kuultiin saksaksi. Välttävän saksankielentaitomme vuoksi monet oppaan jakamat tiedonjyvät tippuivat ohi laarimme. Keskityimme maisemien ihailuun ja omaehtoiseen havainnointiin.

Polun muhkuraisesta liukkaudesta ja selkärepussani istuvasta arvolastista johtuen jouduin jännittämään jalkojani sen verran, että loppumatkasta matkanteko alkoi tuntua polvissa. Kuivalla säällä ja ilman lisäpainoja luokittelisin reitin helpohkoksi kelle tahansa normaalikuntoiselle.

Alueella on luoliin rakennettuja vanhoja taloja. Retkemme päättyikin Valentinon perheen luolakotiin, jossa söimme tapas-lounaan. Kylläpä tapakset maistuivatkin hienon patikointielämyksen päätteeksi! Herra Valentino viihdytti meitä lauleskelemalla jonkin kitaransukuisen pienen kielisoittimen säestyksellä.

Paluumatkalla olimme tyytyväisiä ja uneliaita.

Nta sra de Candeleria. Mustan madonnan, Teneriffan suojelupyhimyksen, kuva talon seinässä.

Kategoria(t): Lapsiperhematkailu, Patikointi, Teneriffa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *