Hauskaa oli niin, että oksettaa

Flipper Uno

Maanantaina vietimme jälleen uudenlaisen elämyspäivän. Lievä kuvotuksen tunne näyttää seuranneen minua yön yli. Kivaa kuitenkin oli – uskokaa tai älkää.

Hyppäsimme maanantaiaamupäivänä puoli yhdeltätoista lähtevään bussiin nro 325, jonka reitti kulkee Puerto de la Cruzista ikivanhasta traakkipuustaan kuulun Icodin kautta Los Gigantesiin. Etukäteen ihmettelin, miten 50-60 kilometrin matkaan voi kulua tunti ja kolme varttia. Pian en enää ihmetellyt: Tie kulkee vuorien yli jyrkkämutkaisena serpentiininä. Mutkissa jännitin, kuinka iso auto mahtaa tulla vastaan. Jossain vaiheessa lapseni pyysi kaivamaan oksennuspussin varmuuden vuoksi esiin. Niin pahaksi olomme ei kuitenkaan äitynyt, että pussia olisi pitänyt käyttää. Paluumatkalla älysimme istua takapenkin sijaan bussin keskiosassa, jossa meno tuntui huomattavan paljon tasaisemmalta.

Jos bussimatka mahanpohjasta ottikin, niin maisemat olivat kyllä upeat. Vuoristotieltä saatoimme ihailla alhaalla kimaltelevia rantoja, aavaa ulappaa ja Mascan seudun karunkaunista vuoristomaisemaa. Korkeimmalla kohdalla maisema peittyi sumuun. Vuoren toiselta puolelta avautui Los Gigantesin kumpuileva kaupunkimaisema, jota mereen sulkeltavat jättimäiset vuoristoseinämät reunustavat.

Los Gigantes

Los Gigantes on kasvanut yhteen naapurikaupunkien, Puerto Santiagon ja Playa de la Arenan kanssa. Me jäimme vahingossa bussista pois jo jommassakummassa näistä muutamaa pysäkkiä liian aikaisin. Se ei haitannut, koska olimme varanneet hyvin aikaa ennen varsinaisen elämyksemme alkua. Kävelimme hienoa näköalareittiä parin kilometrin matkan Los Gigantesiin, josta löysimme pian retkijärjestäjämme toimiston ja saimme lippuasiat hoidettua kuntoon.

Los Gigantes vaikutti sympaattiselta, eläväiseltä, aurinkoiselta ja tuuliselta turistikohteelta. Sataman lähellä monet elämysretkien järjestäjät kauppaavat lippuja erilaisille vaellus- ja meriretkille. Mascan rotkon vaellus on klassikko, joka meiltä on vielä kokematta. Merelle turistit viedään erityyppisillä veneillä kalastamaan sekä bongailemaan valaita ja delfiinejä.

Me olimme varanneet kolmen tunnin laivaretken merirosvolaiva Flipper Unolla. Pakettiin kuului valaiden ja delfiinien bongailua sekä ateriointi- ja uimahetki Mascan lahdella.

Merirosvokonseptiin oli panostettu laivan koristelun lisäksi miehistön asiaankuuluvalla pukeutumisella, railakkaalla esiintymisellä ja kaiuttimista kuuluvalla musiikilla.

Miehistö tarjoili osallistujille vallan maittavan paella-aterian ja alkoholittomia tai holillisia juomia kunkin tarpeen mukaan. Halukkaille pursotettiin “rommileileistä” likööriä suoraan suuhun. Lapsille oli oma fantaversio tästä merirosvotyylisestä juottamisesta.

Vieressäni istunut venäläismies taisi hutaista huiviin ainakin viisi olutta, mikä sai hänet varsin iloiselle tuulelle: tanssimaan, hyppimään rehvakkaasti uimaan ja matkimaan miehistön edustajaa, joka ruokki lokkeja pitkillä ranskalaisilla perunoilla suoraan suustaan. Erona vain oli, että hilpeä matkustaja yritti tarjoilla ranskalaisen nysää, josta vain parin sentin pala tuli ulos suusta. Olin jo kaivamassa ambulanssin numeroa esiin, mutta onneksi lokit olivat sen verran fiksuja, etteivät tarttuneet tarjoukseen.

Hilpeille tempauksille ja rohkeimpien osallistujien uimapaikalla tekemille hypyille mereen sai nauraa. Kukaan ei kuitenkaan käyttäytynyt häiritsevästi tai tullut liian humalaan. Fiilis pysyi hyvänä koko matkan.

Näimme läheltä delfiiniparven, mutta valokuviini vilkkelät eläimet eivät tarttuneet. Valaita emme bonganneet. Retkenjärjestäjät lupaavat, että 100 prosentin varmuudella nähdään valaita ja/tai delfiinejä. Luulen, että valaita nähdään näillä retkillä aika harvoin.

Elämys oli koko perheemme mielestä tosi hauska. Juniorimme oli aluksi kauhuissaan isoista aalloista, mutta rentoutui pian juoksentelemaan pitkin heiluvaa laivankantta.

Antaisin Flipper Uno -retkelle 4,5 tähteä viidestä. Ainoa hieman ärsyttävä asia oli mielestäni pakkokuvaus, vaikka liike-elämässä toimivana ihmisenä ymmärränkin lisämyynnin arvon. Miehistö otti kaikista osallistujista valokuvat, joita saattoi sitten ostaa palatessa laiturilta seitsemän euron hintaan. (Ja pitihän meidänkin ostaa perhepotretti muistoksi retkestä.) Laivalla pyöri myös videokuvaaja, jolta olisi voinut ostaa dvd:n reissusta. Sellaista emme halunneet.

Tallennamme elävät kuvat hauskasta päivästä mieluummin muistoihimme.

Kategoria(t): Lapsiperhematkailu, Teneriffa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *