Lapsiperheen pyöräretki Ahvenanmaalle

Perheemme teki heinäkuussa kauan odotetun pyöräretken Ahvenanmaalle. Lomamme oli mukava ja rentouttava. Puolipilvinen 16-20 lämpöasteen sää sopi mainiosti pyöräilyyn hyvissä varusteissa. Ennakko-odotukset Ahvenanmaasta pyöräretkikohteena taisivat kuitenkin olla turhan suuret, ja ne täyttyivät vain osittain.

Minulla oli haavekuva, että Ahvenanmaalla pyöräillään pieniä rauhallisia maaseututeitä pitkin pittoreskista saaristolaiskylästä toiseen. Ahvenanmaan tieverkosto on kuitenkin suppea. Pyöräilijän täytyy kulkea suuri osa matkasta samoja pääväyliä pitkin kuin autoilijoidenkin.  Autoja tulee vastaan vähemmän kuin Balttiaan suuntautuneilla pyöräretkillämme, mutta enemmän kuin Gotlannissa, jossa ei ole käytännössä lainkaan rekkaliikennettä. Ahvenanmaan pääsaaren läpi kulkee jonkin verran säännöllistä liikennettä Ruotsin ja Suomen välillä.

Pääväyliä voi osittain kiertää tekemällä useita ylimääräisiä mutkia hiekkateitä myöten. Pyöräilijöille sopivimmat reitit on myös merkitty todella hyvin. 

Jos kuitenkin kaipaa peltomaisemien ja maantiepiennarten sijaan autenttisempaa saaristolaistunnelmaa, kannattanee suunnata pääsaaren sijaan pikkusaarille. Tällöin pääsee nauttimaan myös lossimatkoista, joita jäin vähän tällä reissulla kaipaamaan. Jos sen sijaan haluaa ahnehtia kilometrejä ja varmistaa, että osuu myös palveluiden äärelle eikä halua stressata lossiaikatauluista, pääsaari on todennäköisesti varmempi vaihtoehto.

Palvelut ovat tosin pääsaarellakin harvassa. Maarianhamina on käytännössä Ahvenanmaan ainoa kaupunki. Suurin osa Ahvenanmaasta on hiljaista maaseutua. Pyöräilijän pitää suunnitella muonahuoltonsa paremmin kuin autoilijan, jolle 15 kilometrin edestakainen kauppamatka on pikku pyrähdys.

Gotlannin ja Balttian lisäksi olemme pyöräilleet aiemmin muun muassa Tanskassa, Tsekeissä ja Saksassa, joka säilyttää edelleen mielessäni ykkössijan pyöräretkikohteena. On kuitenkin epäreilua verrata Ahvenmaata Keski-Euroopan upeisiin pyöräilykulttuurimaihin, joiden laaja väestöpohja mahdollistaa tiheän pyörätieverkoston monipuolisine palveluineen.

Kuvaan seuraavaksi lyhyesti reittimme ja nostan esiin muutaman kohokohdan matkaltamme.

Maarianhamina – Eckerö – Bomarsund – Maarianhamina – Lemland – Maarianhamina

Matkaseurueeseemme kuului lisäkseni mieheni ja 5-vuotias lapsemme,  joka matkusti tarakalleni kiinnitetyssä lastenistuimessa. Mieheni puolestaan kuljetti tavaramme pyörälaukuissa.

Tiivistin reittimme pääetapit yllä olevaan väliotsikkoon.

Saavuimme Maarianhaminaan Turusta heinäkuisena tiistai-iltapäivänä. Polkaisimme saman tien kohti pääsaaren länsireunalla sijaitsevaa Eckeröä. Pyöräilykilometrejä kertyi tällä matkalla noin 35.

Edellinen yö oli tullut nukuttua huonosti, eikä kuusituntinen laivamatka Viking Amorellan kansipaikoilla virkistänyt. Perillä Eckerössä päätimmekin vain rentoutua majapaikassamme emmekä jaksaneet lähteä tutustumaan paikkakuntaan sen kummemmin. Onneksi olimme ostaneet iltapalatarpeet matkan varrelta, lähimmästä ruokakaupasta, joka sijaitsi 8 kilometrin päässä yöpaikastamme.

Eckerössä majoituimme sympaattiseen majataloon nimeltä Två Gula Hus. Nimensä mukaisesti paikka koostuu kahdesta keltaisesta talosta, joista kummassakin on muutama avara, valoisa ja kauniisti kunnostettu vierashuone. WC, kylpyhuone, jääkaappi, mikroaaltouuni ja tv sijaitsevat yhteisissä tiloissa. Pihapiiristä löytyy grilli ja lasten iloksi iso trampoliini.  

Två Gula Husetin yhteistila

Mikäli olisimme viettäneet Eckerössä kokonaisen päivän, olisimme varmasti vierailleet naapurissa sijaitsevassa lasten puuhamaassa, Smart Parkissa. Toisaalta: Jos nyt suunnittelisin Ahvenanmaan reittimme uudestaan, jättäisin kenties länsiosan saaresta kokonaan polkematta. Sen sijaan suuntaisin Maarianhaminasta suoraan itäpuolelle Godbyyn ja Bomarsundiin sekä sieltä pistäytymään jollekin pikkusaarelle.

Tämän reissumme toisena päivänä suuntasimme kuitenkin Eckeröstä kohti itärantaa – Godbyn kautta Bomarsundiin. Lähdimme matkaan yhdeksän maissa aamulla. Ennen yhtätoista kävimme Godbyssä, Mattsonin hyvin varustetussa K-kaupassa ostamassa eväitä illaksi. Godbystä jatkoimme kuutisen kilometriä Kastelholman linnaan. Matkan varrella pistäydyimme Taffelin tehtaan myymälässä, josta voi ostaa sipsien ja naksujen lisäksi Pandan makeisia.

Taffelin tehtaanmyymälä

Kastelholman linnoitukselta Smakbyn-ravintolaan

Kastelholmassa vietimme pitkät lounastunnit. Ensin vierailimme Kastelholman hyvin säilyneillä linnanraunioilla. Puolustuslinnakkeeksi 1300-luvulla rakennetulla linnalla on jännittävä historia.  Strategisen sijaintinsa takia linna on joutunut piiritysten ja hyökkäysten kohteeksi ja erilaisten taisteluiden tantereeksi. Linnassa ovat asuneet muun muassa Kustaa Vaasa ja Suomen Suomen herttua Juhana III.  Myös Eerik XIV on istunut siellä vankina muutaman kuukauden yhdessä vaimonsa Kaarina Maununtyttären kanssa.

Kastelholman linnanrauniot ovat käymisen arvoinen kohde Ahvenanmaalla. Sisäänpääsymaksu aikuisilta 6 euroa, lapsilta, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä 4,5 euroa. Museokortilla vapaa pääsy.

Linnareissun jälkeen pyöräilimme muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan maineikkaaseen Smakbyn-ravintolaan, jota pyörittää palkittu kokki Micke Björklund. Paikallisen Stallhagenin panimon olut ja ravintolan lohiannos maistuivat taivaallisilta pyöräilykilometrien jälkeen. Paikan ilmapiiri oli sen verran rento, ettei hikinen verkkarityyli pahemmin hävettänyt hienosti sisustetussa ravintolasalissa.

Smakbyn

Ravintolasta jatkoimme vielä kymmenisen kilometriä Bomarsundiin, Puttes Campingiin. Iltapäivä Kastelholmassa ja ilta leirintäalueella muodostivat reissumme kohokohdan. Leirintäalueella majoituimme hyvin varusteltuun mökkiin, jossa oli kaksi pientä makkaria, oleskeluhuone minikeittiöineen, vessa, suihku ja terassi metsäisin merinäköaloin. Teimme kävelyretken Bomarsundin linnoituksilla, koetimme 5-vuotiaan mieliksi kalaonnea rantakiviltä (ei kalaa, mutta kalastamisen onnea) ja kokkailimme leirintäalueen grillikatoksella.

Bomarsundin linnoituksen rauniot ulottuvat laajalle alueelle.

Museoita ja limonadia

Toisenkin yön olisi voinut Bomarsundissa viettää, mutta seuraavana aamuna suuntasimme kuitenkin suunnitelmien mukaan takaisin Maarianhaminaan, jonne oli matkaa noin 35 kilometriä. Maarianhaminassa majoituimme laitakaupungilla sijaitsevaan Strandnäs-hotelliin, joka oli ihan ok perushotelli.

Maarianhaminassa söimme lounasta Ahvenanmaan ensimmäisessä intialaisessa ravintolassa, Masalassa. Kävimme keskustan leikkipuistossa ja vierailimme merenkulkumuseossa, joka esittelee varsin monipuolisesti merenkulun historiaa. Lapsillekin on museossa paljon katsottavaa. Pettymykseksemme emme päässeet tutustumaan museolaiva Pommerniin, koska myöhästyimme päivän viimeiseltä opaskierrokselta, joka alkoi jo klo 14.

Merenkulkumuseon sisäänkäynti

 

B&B Amalia

Perjantaiaamuna pyöräretkemme jatkui 21 km etelään, Lemlandiin. Olimme varanneet majapaikan B&B Amaliasta, joka olikin limonaditehtaineen, kahviloineen ja ullakkokirppareineen hauska keidas keskellä maaseutua. Amalian limonaditehdas valmistaa ja myy limsan lisäksi muun muassa lonkeroa. Me aikuiset maistelimme molempia vanhan navetan tai tallin ylisille rakennetussa myymälässä. Lapsi tykkäsi kuohuvasta viinimarjalimonadista.

Amalian limonaditehtaan myymälä

 

Amalian kahvilan sämpylöiden välissä oli paikallista juustoa ja makkaraa. Kahvila-ravintolan tarjonta oli kuitenkin varsin suppea. Päätimme, että mies tekee ylimääräisen pyörälenkin seitsemän kilometrin päässä sijaitsevaan lähikauppaan ja takaisin. Ennen sitä vierailimme kuitenkin koko perheen voimin kilometrin päässä sijaitsevassa Skeppargården Pellaksen museokahvilassa, jonka sympaattinen palvelu hurmasi meidät.

Skeppargården Pellaksen talomuseossa voi ihailla 1800-luvun herraskaiseen tyyliin sisustettua isoa maalaistaloa. Kartanon salissa voi nauttia kahvilan antimista ilman, että maksaa edes museon pääsymaksua. Me olimme päivän ensimmäiset asiakkaat ja kahvilan työntekijällä oli aikaa jutella kanssamme niitä näitä.

Kahvilassa oli myynnissä kaikenlaista herkkua suklaakakusta ahvenanmaalaiseen perinnepannukakkuun. Lapsemme halusi kuitenkin jäätelöä. Sitä ei ollut kahvilan listoilla, mutta mukava myyjä löysi yhden tuutin pakkasesta ja lupasi myydä sen meille. Taisi kuitenkin lahjoittaa, koska loppulasku kahdesta kahvista santsikuppeineen, suklaakakun palasta ja jäätelöstä oli vaivaiset kuusi euroa.

Pellas Skeppargårdin museokahvila

Parin kilometrin päässä museokahvilasta löytyi Pellaksen kivikkoinen ranta, jossa vietin reilun tunnin lapsen kanssa kotiloita tutkimassa sillä aikaa, kun mies kävi kauppareissulla.

Hohdokkaan hemmotteleva paluumatka

Seuraavana aamupäivänä eli lauantaina pyöräilimme takaisin Maarianhaminaan, jossa vietimme muutaman rennon tunnin. Iltapäivällä talutimme pyörämme Turkuun suuntaavan laivan autokannelle. Oli todella hyvä, että valitsimme paluulaivaksi Viking Gracen, joka on vanhaa Amorellaa huomattavasti upeampi laiva. Ainakin kesällä lapsille oli laivalla runsaasti ohjelmaa pomppulinnataivaista nukketeatteriesitykseen.

Hemmottelimme lihaksiamme laivan kylpylän porealtaissa, minkä lisäksi äippä pääsi rentoutumaan hierojan pöydällä. Mahtava päätös tämänkertaiselle pyöräretkellemme.

Perheemme pyöräilee paljon, joten kuulen mielelläni vinkkejä hyvistä ja lapsiystävällisistä pyöräretkikohteista.

Kategoria(t): Lapsiperhematkailu Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *