Näkyykö tuolla sumussa kameleita?

Torstaina kipusimme jälleen paikallisbussilla ylös 1200 metrin korkeuteen, La Calderaan. La Caldera on kraateri, joka sijaitsee Puertosta lähtevän bussin 345 päättärillä. Paikka on suosittujen patikointireittien alkupiste.

Kraateria reunustavat piknik-pöydät. Sen keskiössä on leikkipaikka lapsille. Paikalta löytyvät myös wc-tilat. Paperia meillä oli onneksi mukanamme, koska sitä ei vessoista löytynyt.

Leikkipaikka La Calderan kraaterissa

Me lähdimme kävelemään helpohkoa reittiä La Calderasta Aguamansan kylään. Oppaidemme mukaan reitin pituus on 6 kilometriä. Mieheni kävelymittariin kertyi kilometrejä reilut kymmenen, mikä johtuu varmasti lyhyistä askelista alamäissä. Totuus lienee jotain tuolta väliltä.

Matkamme eteni joutuisasti pitkin leveää metsätietä. Oikealla puolella nousi juurakkoinen ja sammaleinen metsäkallio, vasemmalla puolella puusto putosi alas vuorenseinämää. Pitkäneulaisista havupuista roikkui puolen metrin naavoja. Nämä parroilta näyttävät loiseläjät herättivät lapsessa innokkaita kysymyksiä. Suomalaislapsen silmin ne olivat jääpuikkoja, jotka oli maalattu vihreiksi.

Alkumatkasta ohitimme myös Los Organos -kalliourut, eli rapautuneen kallioseinämän, jonka muodostelmat näyttävät jättimäisiltä urkupilleiltä.

Vastaantulijoita oli vähän. Ylhäällä vuorella oli hiljaista. Alhaalta kylästä kantautui vaimeasti kukon kiekumista sekä lasten ja ajoneuvojen ääniä.

Tasainen kulku keskeytyi Chosa el Topon ruokailukatokselle, jolta käännyttiin alas laskeutuvalle metsäautotielle. Jyrkähkö lasku oli savinen ja liukas. Niin jyrkkä tie ei ollut, ettei olisi ollut aikaa pysähtyä keräämään jättimäisiä tielle pudonneita käpyjä muistoksi.

Metsätie päättyi asfalttiseen tieosuuteen. Olimme saapuneet jälleen asutuksen pariin. Tie Aguamansan kylään kulki maatilojen ja viljelysten ohitse. Pienen mutkan kautta olisi päässyt tutustumaan myös kalanviljelyslaitokseen. Me suuntasimme kuitenkin kylän keskukseen, koska nälkä kurni jo vatsassa.

Lopulta törmäsimme ravintolaan, jonka portilla liehui lupaavasti Tripadvisorin lippu. Paso el Teide -ravintola tarjosikin meille viehättävän miljöön lisäksi hyvät ateriat todella edulliseen hintaan. Päivän annos, kolme ruokalajia juomineen, maksoi alle 11 euroa.

Takkatulen loimussa, maukkaan aterian lomassa vitsailimme Aguamansan nimestä. Mitäpä, jos olisimme erehtyneet luulemaan paikkaa nimen perusteella vaikka lämpimäksi vesipuistokohteeksi. Teneriffankaan ylämailta ei sellaisia löydy. Kun lämpötila alhaalla Puertossa oli 21 astetta, jäi se Aguamansassa 13-14 asteeseen.

Puertoon vievän bussin pysäkki löytyi päätien laidasta ravintolan läheltä. Pysäkkiä tosin tuskin näki sumun takia. Sumu leijaili ympärillä jännittävästi – tihentyen ja hälveten vuoronperään.

Kun sumu taas kerran oheni pysäkillä seisoessamme, tarkensimme katsettamme takaisin ravintolan suuntaan. “Näenkö oikein? Seisooko tuolla pihassa kolme kamelia?”

Emme nähneet harhoja.

Kategoria(t): Lapsiperhematkailu, Patikointi, Teneriffa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *